Uutta ja vanhaa

Tänään sain vihdoin Amerikkalaisen Unelman täytettyä ja kuorrutettua. Sisään tuli pehmeä vadelmamousse ja päälle kaulintamassa johon en tähän merkkiin ollut kyllä tyytyväinen. Eli jatkossakin aion tilata netistä. Kaulintamassan ja kakun väliin tuli sokerikreemi ja pursotukset samalla kreemillä. Pitänee ensikerralla tehdä vähän maltillisemmin koska nyt tuli humpsautettua liikaa tomusokeria kreemiin ja oli hankalaa pursotettavaa vaikka yritinkin vedellä paikkailla. 

Sitten vähän vanhempaa.

 Tässä kuvaa siitä muovaikuvahasta harjotusmateriaalina. Toimii siis melko hyvin. 

Viime syksynä tein muutaman tilauskakun: ristiäisiin ja syntymäpäiville. 

Ristiäiskakkuun asiakas halusi tiettyjä elementtejä, sinistä, tähtiä ja rusetin sekä pojan nimen kakkuun. Ihan valmiista kakusta en tajunnut edes kuvaa ottaa joten kakun päälle pikeerillä pursotettu nimi ei kuvista näy. 

Valkoisen kaulintamassan värjäsin jauhemaisella sinisellä elintarvikevärillä toimi ihan jees, mutta tasaisempaa jälkeä tulee varmasti geeliväreillä jota en viikon varoajalla kyennyt hankkimaan. Rusetti on kasattu 4osassa, nauhat, ja rusetin keskiosa ovat irrallaan muotoiltuja ja ilmavuutta rusettiin sain tunkemalla foliopötköhä rusetin sisään ja kuivatuksen ajaksi. 

Jälleen käytössä kaulintamassa. Siistiä jälkeä tulee kun malttaa kaulita massan tarpeeksi ohueksi ja ottaa sitä reilusti että menee reunojen yli kunnolla. Muuten kakun sivuun tuppaa jäämään ikäviä skrubuja. 

Kakku lähes valmiina. Tähdet tein sivuun ihan vain piparkakkumuotilla ja muotin tähden leikkasin puoliksi. Oli mielestäni mageemman näkönen noin. Ja kelpasihan se asiakkaallekin. 

Sitten jäljellä vielä syntymäpäiväkakku(tai no kakut) Rakkahalle Vaimolleni <3

Tässä kääkylässä onkin sitten käytetty värjäämiseen elintarvikesprayta, ja toimi kyllä aivan loistavasti. Suklaakakku ja sisällä ranskanpastillimousse muistaakseni. Ja jos joku on siitä varma niin naapurit sillä kun ranskanpastilleja yrittää ajaa rouheeksi sauvasekoittimella lähtee kova ääni, ja tottakai koko toimitus pitää hoitaa keskellä yötä:) Kiitos ja anteeksi.

Ja valmis kakku juuri ennen leikkausta. Koristeena on sokerimassaruusuja, sokerimassa nyrkkirauta ja sokerisia timantteja. Timantit tilasin valmiina ja olivat hillittömän kalliita mutta olivat ne kyllä kauniitakin.

Tuli hännän alla ja häntä tulessa.

Kiirettä pitänyt ja pitää edelleenkin. Uuteen koulurytmiin tottuminen osottautui odotettua vaikeammaksi ja koska koulun jälkeen saa usein kiiruhtaa töihin, on voimat olleet melkoisen loppu. Muutamia projekteja on tullut pyöriteltyä ja suunniteltua. Isoimmat lienevät asioiden dokumentoiti tänne ja hääkakkuprojekti joka kulkekoon nyt sitten tästä eteenpäin nimellä 'Amerikkalainen Unelma'.

Koulu on osoittautunut monella tapaa sellaiseksi mitä en tosiaan osaannut tai halunnut odottaa, hurrrrjasti pelkkää teoriaa ja paikallaan istumista. Ihmiselle, joka on tottunut olemaan pienessä liikkeessä kokoajan 8tuntia pelkästään takamuksensa päällä lepäämistä on ehdottomasti liikaa. Keksin levottomuuteen pienen helpottavan tekijän, joka tosin aiheutti pientä hilpeyttä joskin myös innostusta luokassa: Muovailuvaha! Tuo jalo ainakin 50vuotta vanha keksintö! Muovailuvaha muistuttaa koostumukseltaan suunnattomasti marsipaania, joskaan ei ole läheskään yhtä tahmaavaa ainetta (saatika maistu samalle :D). Mutta marsipaaniruusujen yms. töiden harjoitteluun käy erinomaisesti sillä teollinen muovailuvaha ei kuivu yhtä helposti kuin marsipaani, ei tahmaa ja on miellyttävämpää käsiteltävää, sekä halvemaa. Toimii siis harjoitusmateriana uskomattoman hyvin.

Amerikkalainen Unelma sai tänään ensimmäisen sysäyksen eteenpäin, kun aloin valmistamaan ensimmäistä koevedosta. Kokeilusta tulee pieni n. 18cm halkaisijaltaan oleva sienikakku johon täytteeksi kokeillaan ensimmäistä makuvaihtoehtoa, vadelmamoussea. Päälle ensimmäiseen vedokseen testataan sokerikreemiä ja kaulintamassaa, koska morsian sattuu inhoamaan mantelimassaa. Ja kaulintamassasta pidän itsekin enemmän. Maku on parempi, yleisemmin näkyy löytyvän vaahtokarkin makuista kaulintamassaa, lisäksi massa on mielestäni helpompaa käsitellä, elastisempaa ja antaa enemmän anteeksi kreemin epätasaisuudelle kuin mantelimassa. Mantelimassaa en olekaan hetkeen enää käyttänytkään, mutta isohkona erona lienee myös tuo että mantelimassa kerää helpommin kosteutta kakun pintaan kuin kaulintamassa. Tämä siis omasta kokemuksesta. Liekö keittiöni olosuhteet vain huonot mantelimassalle?

Kiukkuiset vaimot

Sen verran itsetuntemusta allekirjoittaneeltakin löytyy, että olen tiiviisti huomannut väsymyksen kiukun ja palavan riidanhalun olevan läsnä ensimäisellä kouluviikolla. Aamuheräämiset on kaukana rutiinista ja tietyt byrokraattiset seikat varsinkin koulussa ovat ihan käsittämättömiä.
Hyvä esimerkki tästä on että ulkomaille tietotaidon kartuttamiseen kannustetaan, mutta sitten kuitenkin kumotaan koska et voi suorittaa näyttöjä siellä, tai oikeastaan missään yli 100km päässä koulusta.Syy tähän on se, että koulun yhteyshenkilön pitää valvoa näyttö olemalla läsnä koko näytön ajan. Turhauttavaa, sillä kokkiopintojen aikana saimme hurjan vapauden liikkua Suomessa ja ulkomailla ja jos näyttöä ei ulkomailla jostain syystä voinutkaan suorittaa tehtiin se koululla myöhemmin opintojakson jälkeen. Muualla Suomessa ja maailmassa riitti ainoastaan, että koulun yhteyshenkilö hyväksyi arvosanasi.  Jostain syystä tämäkään ei onnistu enää nykyään. Onko meitä viilattu linssiin ja sen läpi?

Iltapäivisin riidanhalu on jostain syystä ihan uskomaton. Liekö syynä se, että olet 'velvoitettu' olemaan 8h päivässä vieraiden ihmisten seurassa ja väkisin mukava. Melkoisen raskasta sekin.

Back to school part1

Eli ensimmäinen koulupäivä takana. Ennakko-odotukset pitivät melko pitkälti paikkansa, joskin luokan keski-ikä oli hieman odottamaani matalampi. Ammatilliseen osuuteen ei juurikaan tutustuttu, paitsi kiertämällä leipomoissa ja myymälässä. Ensimmäinen viikko(ehkä jopa toinenkin) on pelkkiä orientoivia opintoja, eli teoriaa siitä mitä koulussa teet. Itselleni pelkkä päivä olisi riittänyt, asiat mitä kerrottiin olivat täsmälleen samat mitä 2vuotta sitten Priimuksessa käsiteltiin vähintään yhtä pitkän kaavan mukaan.

Mitä jatko tuo, näkee sitten seuraavan viikon aikana jos vaikka vihdoin päästäisiin asiaan.

Lazy Friday

Uskomaton perjantaivapaa. Tai päivä sinällään oli ihan uskottava, se että oli ylipäätään vapaapäivä oli kummallista. Tarpeeseen se silti tuli. Hyvä vapaapäivä koostui tälläkertaa hyvästä seurasta, pienestä nostalgian häivähdyksestä ja hyvästä ruoasta. Ja kyllä olen tietoinen siitä että on loppiainen, mutta ravintola-alalla ei paljoa katsella onko arki vai pyhä kun siellä töissä ollaan.

H:n kanssa tuli touhuiltua perinteisen juoruilun lisäksi jotain niinkin nostalgista kuin lautapelin pelaamista. Vanha kunnon Muuttuva labyrintti osoittautui yllättävänkin haastavaksi, ilmeisesti hahmotuskyky hieman ruosteessa. Pitäisi ehkä ruveta ratkomaan jotain älypelejä.
Vapaapäivä on koostunut myös epämääräisestä photoshoppailusta ja piirtämisestä. Myös blogin ulkoasu sai pientä piristystä.

Ah, pitää vielä lisätä tännekin, lähinnä siksi etten itse unohda tämän olemassaoloa: http://notsohumblepie.blogspot.com/

Ehkä täydellisintä ruokapornoa pitkästä aikaa! Tästä ei voinut kuin tykätä. Sai itsekin pientä kipinää alkaa askarrella taas leipomuksien parissa. Viimeistään koulussa sitten kuitenkin.

Kahvikuppiinkin voi hukkua...

...Ainakin ajatuksen tasolla.  Jotenkin on vaan sellainen hetki, ettei saa itsestään mitään irti. Töihin meno on pakollinen paha ja onneksi siitä ei voi joustaa, koska muuten jäisi sekin tekemättä. Ja tänään se kahvikin on pahaa mihin yrittää ajatuksineen hukkua, laiska kun ei saanut aikaiseksi ostaa maitoa.

Rahojen sijainti on edelleen Heinola, joten hankinnat on edelleen tekemättä ja se jos mikä pistää ihmisen päätä kiristämään. Kaikki jää siis jälleen kerran viime tippaan ja riski unohtaa jotain senkun kasvaa. Onneksi muistin ajoissa, että koulua varten tarvitsee voimassa olevan salmonella(ttomuus) todistuksen, joskin senkin uusiminen oli kohtuuttoman vaikeaa julkisen terveydenhuollon nihkeyden vuoksi. Pieni muistutus tädeille siellä infoissa: Tekin olette asiakaspalvelijoita, joten otetaampa suosiolla se käpy pois sieltä hanurista.
No onneksi asia sitten kuitenkin alku-, väli-, ja loppukankeuden jälkeen hoitui.

Nyt aion jatkaa kahvikuppiin hukkumista, ennen siirtymistä takaisin patojen ääreen työmaalle. Kyllä se taas tästä, ehkä.

Tyylillä ja taidolla tammikuuhun

Nyt ei voi todeta kuin että huh huh, sen verran mönkään meni vuoden aloitus. Uusi vuosi otettiin kyllä vastaan railakkaasti ja iloisesti ystävien ja perheen kanssa, vastoinkäymiset alkoivat vasta aamulla 1.1 kun minun piti päästä kotipaikkakunnalta 100km päähän töihin. Sattuman kaupalla kyyti löytyi ja kuskikuntoisen puuttuessa ajoin itse ja töihin kerettiin ajoissa. Työpaikalta illalla lähtiessä kaivelin lompakkoa ja pussukkaa ei vain löytynyt. Lohduttauduin ajatukseen, että repussa se varmaan, tarkistan kotona. No eipä ollut repussa ei. Melkoisen soitteluringin jälkeen lompakko löytyi... Heinolasta.

Väsymyksen ja nälän riivaamana löysin itseni istumassa kotona raivostuneena, ruuattomana ja rahattomana. Hienosti hoidettu.

Onneksi jälleen kerran saattoi luottaa ystäviin ja sopuisa summa rahaa sekä ruokaa ilmestyi luokseni sympaattisen Tipin tuomana.

Käsittämätöntä miten kädettömäksi sitä itsensä tuntee kun ei ole henkkareita, rahaa, kortteja, verkkopankin avainlukulistaa, ei mitään. Varsinkin minä joka sullon lompakkoon kaiken normaalin lisäksi miljoonia muita tarpeellisia asioita kuten työvuorolistan. Ei kun soittelemaan Heinolaan että millon sitä pitikään töihin mennä.

Onneksi lohduttomina hetkinä on Rafael jota voi paijata. Ei niin hölmön otuksen kanssa kauaa ole masentunut.

Mamman rakas pikku riiviö <3