Tyylillä ja taidolla tammikuuhun

Nyt ei voi todeta kuin että huh huh, sen verran mönkään meni vuoden aloitus. Uusi vuosi otettiin kyllä vastaan railakkaasti ja iloisesti ystävien ja perheen kanssa, vastoinkäymiset alkoivat vasta aamulla 1.1 kun minun piti päästä kotipaikkakunnalta 100km päähän töihin. Sattuman kaupalla kyyti löytyi ja kuskikuntoisen puuttuessa ajoin itse ja töihin kerettiin ajoissa. Työpaikalta illalla lähtiessä kaivelin lompakkoa ja pussukkaa ei vain löytynyt. Lohduttauduin ajatukseen, että repussa se varmaan, tarkistan kotona. No eipä ollut repussa ei. Melkoisen soitteluringin jälkeen lompakko löytyi... Heinolasta.

Väsymyksen ja nälän riivaamana löysin itseni istumassa kotona raivostuneena, ruuattomana ja rahattomana. Hienosti hoidettu.

Onneksi jälleen kerran saattoi luottaa ystäviin ja sopuisa summa rahaa sekä ruokaa ilmestyi luokseni sympaattisen Tipin tuomana.

Käsittämätöntä miten kädettömäksi sitä itsensä tuntee kun ei ole henkkareita, rahaa, kortteja, verkkopankin avainlukulistaa, ei mitään. Varsinkin minä joka sullon lompakkoon kaiken normaalin lisäksi miljoonia muita tarpeellisia asioita kuten työvuorolistan. Ei kun soittelemaan Heinolaan että millon sitä pitikään töihin mennä.

Onneksi lohduttomina hetkinä on Rafael jota voi paijata. Ei niin hölmön otuksen kanssa kauaa ole masentunut.

Mamman rakas pikku riiviö <3