Home sweet home

Kaksi vuotta erinäisissä soluissa asuneelle mukavan yksiön löytyminen on pieni henkilökohtainen unelma. Asunnon kun pitäisi olla hyvällä paikalla, sopivan kokoinen, hyvässä kunnossa ja vielä halpa, mikä useimmissa tapauksissa on mahdoton yhtälö. Itse kuitenkin löysin sen, mahtavan asunnon vain ja ainoastaan minulle.

Tästä on nyt aikaa noin puoli vuotta ja vihdoin panostus alkaa olla päätöksessä, asunto on muuttunut kodiksi. 

Pieni yksiöni ei ole enää vain paikka missä nukkua ja leväyttää tavarat, siitä on  tullut koti. Myönnän olevani hieman turhamainen, ainakin sisustuksen suhteen, siksi jo ennen muuttoa asunto sai uuden maalikerroksen aina kattoa myöten. Pelkät valkoiset seinät eivät innostaneet, joten vuokraisännän luvalla yksi seinä sai ylleen tumman violetin kaavun. Pitkään asunnossa pyöri erinäisiä eri paria olevia huonekaluja, jotka täyttivät kyllä tehtävänsä mutta niitä ei voinut millään tapaa kutsua sisustukseksi. Joten kun varallisuus antoi periksi sisustettiin koko asunto uudelleen. Ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen, paikka tuntuu omalle ja ennen kaikkea kodille.