Uuden vuoden valvojaiset

Joulusta on hädin tuskin toivuttu ja silti arki teki paluun. Tapsan tansseja ei edes keretty harkita. Nyt alkoi uuden vuoden valvojaiset. Jäljellä on suunnilleen tuhat asiaa jotka pitäisi hoitaa ennen tammikuuta, tai ainakin ennen 10päivää. Tuo maaginen päivämäärä tuo  mukanaan uudestaan opiskelun.

Itse opiskelua odotan mielenkiinnolla, sillä kondiittorin työhön kuuluva näpertely on hyvin monella tasolla erittäinkin rentouttavaa. Mutta vähintään yhtä innolla (tai kauhulla) odotan miten työn ja opiskelun sovittaminen toimii yhteen. Vakituinen työ tuo mukana suhteellisen tasapainoisen henkilökohtaisen ekonomian, mutta myös ongelmia varsinkin harjoitteluiden kanssa.

Rahasta päästäänkin sitten välttämättömään kuluttamiseen jonka opiskelu tuo mukanaan. Hankintalistalla olisi leipurin vaatetuksen ja uusien turvakenkien lisäksi mukana kulkeva tietokone tai tablet. Iskin silmäni erityisesti vasta tammikuussa Suomen markkinoilla julkaistavaan Asus transformers primeen. Siitä en tiedä tarvitsenko välttämättä moista, mutta haluan. Joululahjaksi saatu Canon ixus tuli myös tarpeeseen, sillä haluan ehdottomasti seurata ja dokumentoida opiskeluani. Digijärkkäri kirjahyllystä jo löytyisi, mutta moinen on turhan kallis ja kookas laite leivontasaliin. Digipokkari siis mukavuussyistä.

Home sweet home

Kaksi vuotta erinäisissä soluissa asuneelle mukavan yksiön löytyminen on pieni henkilökohtainen unelma. Asunnon kun pitäisi olla hyvällä paikalla, sopivan kokoinen, hyvässä kunnossa ja vielä halpa, mikä useimmissa tapauksissa on mahdoton yhtälö. Itse kuitenkin löysin sen, mahtavan asunnon vain ja ainoastaan minulle.

Tästä on nyt aikaa noin puoli vuotta ja vihdoin panostus alkaa olla päätöksessä, asunto on muuttunut kodiksi. 

Pieni yksiöni ei ole enää vain paikka missä nukkua ja leväyttää tavarat, siitä on  tullut koti. Myönnän olevani hieman turhamainen, ainakin sisustuksen suhteen, siksi jo ennen muuttoa asunto sai uuden maalikerroksen aina kattoa myöten. Pelkät valkoiset seinät eivät innostaneet, joten vuokraisännän luvalla yksi seinä sai ylleen tumman violetin kaavun. Pitkään asunnossa pyöri erinäisiä eri paria olevia huonekaluja, jotka täyttivät kyllä tehtävänsä mutta niitä ei voinut millään tapaa kutsua sisustukseksi. Joten kun varallisuus antoi periksi sisustettiin koko asunto uudelleen. Ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen, paikka tuntuu omalle ja ennen kaikkea kodille.